Ensimmäinen viikko

Rakastuin kotiimme ja sen lähialueeseen välittömästi. Kaksi minuttia sai kävellä että pääsi upottamaan jalat pehmeään rantahiekkaan, ja lepuuttaa silmiä turkoosissa meressä. Aikaa kuluikin tosi paljon rantavedessä kävelyyn.








Töitä edeltävänä viikonloppuna kävelimme paljon ympäriinsä tutkiskellen eri paikkoja. Kävin myös ostamassa itselleni bussikortin, koska asunnoltamme työpaikalle oli matkaa lähes 6km. Kaksikymmentä matkaa maksoi 24 euroa, ja matkojen loputtua voi kortille ladata lisää. Kaupunkibussin linjan nimi on Vai e Vem.

Ensimmäisellä kerralla koin ahdistusta bussien kanssa, en tiennyt mihin pysäkille mennä saatika että milloin busseja tulisi, vaikka koitin kuinka katsoa netistä. Kyselin apua muutamalta naiselta, mutta he eivät osanneet auttaa. He kuitenkin tarjoutuivat kyyditsemään minut bussiasemalle, jossa minua osattaisiin neuvoa. Vaikka tuntemattomien kyytiin ei pitäisi mennä, olin jo myöhässä töistä ja epätoivon vallassa. Hyppäsin siis takapenkille, jossa seuraa piti suloinen koira joka kovasti koitti kiivetä syliini. Portugalilaiset ovat tosi ystävällisiä.

Pääsin bussiasemalle, josta minut neuvottiin oikealle pysäkille ja pääsin bussiin. En tiennyt myöskään missä jäädä pois, joten seurasin bussin etenemistä Google mapsin avulla, ja painoin stop-nappia kun kampaamo alkoi olla lähellä.

Pääsin töihin tunnin myöhässä. Sain kuitenkin lämpimän vastaanoton ja kahvikupin käteeni. Sovimme, että työaikani olisivat klo 11-18. Sain vaikuttaa työaikoihini itse tosi paljon. Koska olin lähes anellut heitä ottamaan minut liikkeeseensä, sain aika pitkälti mennä miten halusin ilman että se aiheutti haittaa.





Ensivaikutelma kampaamosta oli moderni, raikas ja rento.


Comments

Popular posts from this blog

Työviikot ja vapaa-aika

Järjestelyt ja lähtö